Paino: 22,7kg
Säkä: 55cm
Keijon uhma alkaa helpottaa.
Ihmeen pian, tai sitten se johtuu siitä, että Keijon lenkillä käyttö on muuttunut metsässä kirmailuksi jossa se saa huomattavasti paremmin kulutettua energiaansa.
Keijo saa juoksennella vapaana ja sillä on tapana juosta hyvän matkan päähän ja odottaa kunnes kutsun sen luokse, mikä on Keijon mielestä parasta hupia ikinä..?! x)
Kumma kyllä luokse tulo ei ole ollenkaan niin kivaa kun pitää vahtia vieraita jotka kulkee pihan lähellä tai jos joku ulkona sattuu olemaan hurjan jännää, kuten joku lumikökkäre mikä pitäs muka syödä...
Nooh, eiköhän se iän karttuessa parane!
Asiasta toiseen voisin kertoa että Keijo huutaa isoon ääneen kun se jää yksin. Tuli huomattua kun istuttiin naapurissa ja sen huuto kuulu mukavasti seinien läpi. Toki se voi vaikuttaa jos se kuulee meijän äänet seinien läpi ja kutsuu sillä lailla ittesä luo, koska en ole kuullut että muullon olisi kukaan kuullut sen haukkuvan ja ulisevan.
Pitää jotain virikkeitä kehitellä enemmän sille siksi aikaa kun porukka häipyy kotoa, jotta koira saataisiin rauhottumaan. On se tässä kuitenkin jo 2 kertaa pistäny liedet itekseen päälle, vaikka Keijon alue onkin rajattu ettei se keittiöön ja olkkariin pääsisi, sillä Keijoa ei mitkään portit estele!
Tässä nyt sitten valokuvia naapurin Heidistä ja Keijosta kirmailemassa mettässä:
Keijo alkaa näyttämään jo koiralta!
"Penikka et etuile!"
Heidi testaa Keijon niittipantaa
♥
Voisimpas tähän loppuun vielä kertoa että Keijolle on kamala paikka aina kun Yupä käy meillä kylässä ja lähtee pois. Yupä on ollu Keijon kanssa paljon tekemisissä alusta asti kun Keijo kotiin muutti, joten ilmeisesti Keijo pitää Yupää yhtenä päälauman jäsenistä.
Aina kun Yupä autoon nousee vaikkei ovi kiinnikään vielä olisi niin Keijo alkaa nyyhkimään ja kyyneleet valuu silmistä ja nenästä asti! En tienny että koiratkin voi itkeä mutta siltä se kovasti näyttää!
Yupän pitäis aina varkaiten Keijolta lähteä ettei tällästä ikupurkausta tulisi! :D
