Paino: 19,4kg
Säkä: n.50cm
Voisimpas tähän heti alkuun kertoa vähän tarkemmin tästä Keijon silmäleikkauksesta, edellisessä päivityksessä kun en kehannut alkaa sen isommin selittämään.
Kun Keijo kävi rokotteella (Univet Kouvola), totesi lääkäri ettei silmä tule parantumaan itsekseen ja se täytyisi leikata mahollisimman pian pois, ettei se pallura kuluttaisi silmän sarveiskalvoa pilalle. Saatiin lääkäriltä tipat (Fucithalmic Vet 1%) joita piti käyttää sen vähintään 10 päivää. 2 viikkoakohan sitä tippakuuria pidettiin, kunnes soittelin sitten Kouvolan kaikki eläinlääkärit läpi, tiedustellakseni mitä leikkaustyyliä ne käyttää ja missä hinnoissa pyöritään (Kouvolassahan me oltiin sen vuoksi kun oli loma).
Aika harva eläinlääkäri ryhty edes kirsikkasilmän korjaukseen tai sitten ne käytti koko kirsikan poistotekniikkaa, jossa on sitten riskinä saada kuivasilmäisyys, sillä kirsikkasilmähän on tulehtunut kyynelrauhanen.
Löydettiin sitten Kuusaankosken Kouvolan kaupungin eläinlääkäri, joka leikkasi Keijon jo samana iltana. Hintakaan ei ollut mikään päätä huimaava, vaan operaatio tuli maksamaan 190€. Palvelusta tykkäsin ja lääkäri oli tosissaan mukava persoona! Keijo tapasi vastaanotolla rotikan pennun joka oli ensimmäistä rokotettaan hakemassa :D Näin by to way.
Leikkaus itsessään oli ollut lääkärin mukaan sen 30 -vuotisella urallaan yksi vaikeimmista, heti kun tultiin Keijoa hakemaan niin hän kysyikin oliko kirsikka ollut Keijolla syntymästä asti. Keijon kirsikka ilmeni siis muutaman viikon iässä ja on kuulema tosi harvinaista että niin nuorella iällä sellainen tulee.
Kirsikkasilmän taskutustekniikka ei ilmeisesti riittänyt sen korjaamiseen vaan kirsikkaa jouduttiin leikkaamaan osittain pois. Kyynelkanava ei kuitenkaan vaurioitunut, joten siitä ei tarvitse enää huolehtia että kuivasilmäisyys iskisi tai kirsikka pullahtaisi enää uloskaan.
Tikkejä ei tarvittu, joten tikkien kanssa ei tarvinnut häärätä jälkeenpäin. Silmästä kuitenkin tuli verta jonkun aikaa muttei mitenkään järjettömän paljon.
Nukutuksen vaikutuksen ajaksi Keijolle pistettiin paperituppo papupliipliipliin (Iian veljen tyttö 1½v nimesi Keijon pippelin) ympärille, koska sitä kusta valu hiljalleen kokoajan. Käärin Keijon vielä mun talvitakin ympärille, jotta koira pysyisi lämpimänä kotimatkan. Noh, pesuunhan setakki joutu siitä sitten.
Keijo heräilikin siinä jo kotiin tullessa, mutta jäi vielä mielummin nukkumaan pitemmäksi aikaa.
Eipä siinä mitään sen ihmeellisempiä ollut, samoja tippoja jatkettiin paranemisrosessin ajan ja nyt ollaan vaan terveen koiran kanssa täällä.
Keijo katsoo vasemmalle ja oikealle kuvat x)
Huomasittekos miten komea panta pojulla on! Ja tunnistelaatta ^^ ♥
Tähän voisin vielä 3 asiaa vielä kertoa loppuun:
Keijolla on murrosikä alkanut. Se käyttäytyy välillä niin uhmakkaasti, hyppää sohvalle, rellestää makuuhuoneessa (se kusi mm. meidän upouudelle, vain kerran käytetylle petarille), siinä tosin on portti mutta se ei ollut paikoillaan sillä kertaa. Vetää hihnasta mitä se ei ennen niin kovasti tehnyt. Meillä nyt ollaankin käännytty kokonaan eri suuntaan hetkeksi jos se yrittää vetää. Keijo lenkillä hyppii ja yrittää näykkiä käsiä, johon ei sitten pahemmin olla noteerattu muuta kuin sanomalla "irti", koska huomiotahan se sillä hakee.
Sitten Keijo kiusaa kissoja eikä tottele kun sitä kieltää, siitä on sitten seurannut Keijon selätys.
Ikävintä kaikista on kuitenkin se, että Keijo alkaa penkomaan keittiötä kun silmä välttää, esim jos hakee postin niin se on sillä välin löytäny leipäpussin ja vedelly sen naamoihinsa! Jos jotain mitä vain on jäänyt jonnekin keittiönpöydän tasoille niin se varmasti hakee sen kun ei kukaan näe. Tässäkään ei oikeen muuta voi kuin yrittää muistaa laittaa ruuat kaappeihin piiloon, mitä on normaalisti tottunut pitämään jossakin helposti itselleen saatavilla ja opetella itellä uudet tavat. Jos jollakin on jotain ideoita tähän, mitä muuta kannattaa tässä tilanteessa tehä niin saa kertoa!
Mutta kyllä Keijo hienosti siitä huolimata esim ulkona luokse tulee käskystä ja Keijo on oppinut istumaan nätisti kauempana jos ovikello soi ja vieraita tulee sisälle. Keijolla on myös itsellään tosi kivaa koulutustilanteissa ja se tottelee parhaansa mukaan!
Toiseksi, Keijon hampaat vaihtuu.
Tästä onkin seurannut se kamala jyrsintävaihe. Eli kaikki pöydänkulmat ja kengät on kokeiltu, oon laittanu kissakarkotetta meijän kenkiin ja kenkähyllyyn, mutta Keijo hakee sieltä minkä haluaa. Tässä oon menossa naapurin kanssa käymään kaupungeilla ja aattelin samalla käydä eläinlkaupasta hakemassa pennun puruestoainekset.
Keijolla on onneksi sentään kongi, ientenkutituslelu ja kunnon luu mihin se sentään eniten purkaa kutitustaan.Sillä jos on ollut joku väärä esine suussa niin olen vaihtanut johonkin näihin sen esineen. Välillä Keijo vaan on sitä mieltä että se vanha esine oli parempi.
Sitten vielä kolmanneksi, Keijoa rakastetaan naapurissa!
Sain FB:ssä aikuselta mieheltä viestin, jossa se räyhäs mulle miten Keijo kusee ja paskoo niiden pihaan.
Juu-u, Keijo käy kyllä kusella ja paskalla meidän pihojen ulkopuolella, varsinkin tortut se vääntää enimmäkseen lenkillä käydessään.
Tuo niiden piha on koirankäyttäjien kulkureitin vieressä ja tässä kulkee aika paljon koiria. Ne ei itsekään kato missä niiden koira käy tarpeensa vääntämässä, joten eipä ne sitäkään tiedä onko kyseessä voinut olla heidän oma koira. Kyselin vielä muilta naapureiltä onko ne nähny Keijon käyvän niiden pihaan tekemässä tarpeitaan ja kukaan ei sanonut että Keijo siellä olisi käynyt, yksikin naapureista on kasvattanut useamman koiranpennun elämänsä aikana ja se osaa kyllä kattoa että Keijon koulutus jatkuu minusta huolimatta. Meillä siis naapurit polttaa ja päästän Keijon monesti niiden ja naapurin sakemannin kans leikkimään pihalle.
En kehannut vastata tälle herralle mitään, sillä minun mielestäni tuollaiset asiat pitäisi pystyä tulla sanomaan ihan ovelle ja kasvotusten, kuitenkin kun tässä molemmat ihan aikuisia ollaan.¨
Toisaalta ymmärrän yskän, niillä on lapsia ja onhan se kiva jos leikkiympäristö olisi puhdas, mutta ensin voisi kuitenkin selvittää asiat ennen kuin alkaa syyttämään. Helppohan se on naapuruston ainutta koiranpentua syyttää.
Eipä tässä tämän enempää! Murrosikäisen koiran kasvatus jatkuu! o/
