Itkuiikka

Vaikka tässä ollaan eletty jo reilu pari viikkoa niin Keijo jaksaa silti huutaa yötä myöten. Se kuitenkin nyt kahtena edellisenä yönä huus paljon vähemmän eikä hätäkakkojakaan ilmaantunu joten ehkä se alko huomaamaan ettei itkemisestä mitään apua ole. Ensyönä näkee taas miten mennään. Keijoa ei siis olla huomioitu sitten millään lailla kun se alottaa mesoamisen, aamutkin on menny lähinnä kattoa tuijottaessa ja ootellessa millon koira lakkaa huutamasta että sen pääsee viemään ulos.. Parhaimillaan 4 tunnin huutoitkua on saatu kuulla mutta onneksi viimesin itku ei kestänyt varmasti kymmentäkään minuuttia pidempään.

Kuvasin videollekin Keijon älämölöä mutta ilmeisesti videoformaatti on väärä tälle sivulle joten saatte elä nyt vain mielikuvissa!

Mutta ei Keijon kanssa eläminen niin helvetillistä ole miltä se tuossa saattaa kuulostaa, poika oppii päivittäin uutta ja hurjalla vauhilla! Hihnassa kulkemaan ollaan opeteltu, vielähän se sellasta poukkulointia ja jalkoihin juoksentelua on, mutta paljon se kulkee kuitenkin vierellä pitäen silmäkontaktia ajoittain. Kehujen ja namien toivossa Kepa jaksaa opetella. Kotiin tullessa kun huomataan missä ollaan, Keijo alkaa vetämään ja sitä on yritetty vähentää pysähtymällä joka kerta kun hihna kiristyy. Tien ylittämisetkin menee kärsivällisesti odottaen lupaa päästä ylittämään.

Keijo on nyt muutaman kerran ollu mukana kaupassa käynnin yhteydessä, jollon se on saanu ihmetellä Korson menoa ja totutaan kulkemaan busseilla. Jokaisen ihmisen matkaan pitäisi päästä ja koirien ohi kävely ei vielä luonnistu kun pitäisi muka jäädä tuijottamaan. Sitten vastaantuleva koira jää kans tuijottamaan, Keijon vankka tuijotus on varmasti muiden koirien silmissä ohimenon kieltämisen merkki. Mutta sitä pitää vain treenata että koirien ohitus onnistuisi ilman mitään ihmettelyjä.

Osa koiransa käyttäjistä vain sattuu olemaan "Meidän Puppe tulee nyt tervehtimään!" tyyppisiä jollon Keijon yritys ohittaa ilman huomiointia ei oikein onnistu. Siinä sitten pitää hienovarasesti vihjasta "No niin Keijo, ohitetaampas koirat kauniisti!". Keijo ei tajua mitään mutta kuhan se ihminen siinä ymmärtäs!

Totuttamista uusista asioista vielä, kävin pyytämässä naapuriperheeltä voisko niiden muksut käydä leikkimässä Keijon kanssa aina välillä tossa pihalla jotta lapsetkin kävisi tutuiksi. Keijo oli ihan hämillään hobitti-ihmisistä ja hakeutu mielummin lasten vanhempien luokse. Korsossa kuitenkin Keijo istahti bussipysäkillä vaippaikäsen lapsen viereen ja anto sen läimiä päätään.. Mikäs siinä!

Keijo on saanut kans tässä muutaman päivän sisällä kummisedän, joka on nyt miellä viettäny aikaa muutaman päivän kahessa osassa. Yupä on itekin hommaamassa koiranpentua, joten harjottelu Keijon kanssa on ihan paikallaan! Yupän auktoriteetti tuntuu ylittävän omani, joten Keijo on saanut kunnon käytöskoulutusta Yupän täällä ollessa. En yhtään epäile sitä etteikö Yupä voisi oman dobermanninsa kouluttaa kunnon koiraksi!

Keijo on tykästyny Yupään niin paljon että se alotti kauhean uhoamisen samalle illalle kun Yupä lähti ekalta visiitiltään kotiisa. Keijo kuitenkin saatiin kuriin kun otin samat metodit käyttöön mitä Yupä käytti. Keijo alko myös itkemään ulkona kun saatettiin  Yupä ja Iruka autolle ja auton ovi pamahti kiinni. Sinne katosi kummisetä!

OH WHY!?

HYI! HYI! HYYII!!!

Koira oksensi ja kauhea kissanpaskan lemu levisi pitkin kämppää! Koira alko syömään oksennustaan mutta menin väliin ja kyllä, se oli syöny kissan paskan.

Kiitos kun sain jakaa tämän teidän kanssanne!

Onhan tää Keijon elämää

Yöllisten itkupotkupaskakusiraivareiden jälkeen kun porukka herää on hyvä mieli sammutaan sohvalle. Nahkakurttu <3

Koska Keijo on välillä niin mahoton että on hyvä hemmotella välillä itteäänkin! Kuumaa kaakaota med kermavaahto <3

Tässä oli tarkotus kuvata Keijo kerran viikossa ja katsoa nopeutettuna miten koira kasvaa mutta toistaiseksi kuvat on tätä luokkaa... Säkä saatiin suunnilleen mitattua ja aika pyöreää 30cm se näyttää

Naapurin Hilda anto Keijolle lainaan sukulais-staffin vanhan takin joka on käyny sille pieneksi. Keijo ei ole moksiskaan vaikka välillä lentääkin selälleen kesken istunnon.

Että sellasta, ei mitään maata mullistavaa tai sen erikoisempaa tällä erää!

Pentu oppii

Menin kehuskelemaan kuinka sisäsiisti meijän poika on! Paskat se on hoksannu nyt sisälle alkaa kusemaan. Onneksi se ymmärtää sen että ulkona ollaan niin kauan kunnes pissi tulee ja päästään sitten leikkimään. Toiseksi se on nyt jostakin keksiny että yöt on kamalia ja pitää ulvoa ja haukkua ja paskantaa ja kusta ja sotkea se pitkin eteisen lattiaa. (Eikö ole mukava kun jaan tämän tiedon teijän kanssa! Ajattelin kertoa jos jollakin pennunlaittoa on ja on kiinnostunu lukemaan miten pennun arki menee :D ) Keijohan ei nuku siis makuuhuoneessa muiden kanssa ettei siitä tule liian riippuvainen, helpottaa sitten esim hoitoon viemistä jos tarve vaatii. On se tietty lystiä itelläkin herätä yöllä ja valvoa niin pitkään (yleesä sen tunnin) kunnes koira väsyy ulvomisitkuraivariinsa, jonka jälkeen jonkun aikaa odotellessa passaa vasta mennä käyttämään ulkona ettei pentu yhistä ulvontaa ja mekastusta isännän tuloon.
Viimeyö meni kuitenkin rauhallisesti, mientä itkun tuherrusta kuulu kun nukkumaan mentiin mutta sen jälkeen pentu nukku yönsä hyvin. Aamullakin se olin minä joka herätin pennun ulkona käymisreissulle!

Alkuihmetysten jälkeen Keijoa on alettu opettamaan peruskäskyihin. Ensin tietenkin piti ehdollistaa muksu naksuttimen äänen yhdistäminen herkkuihin. Se opittiin kertaheitolla jonka läjkeen alettiin reenaamaan luokse tuloa ja istumista. Istumisesta siirryttiin odottamaan "paikka" käskyä hokemalla ja sitä sitten vähentämällä jotta yksi käsky riittäisi. Vielä ei pääse 3 metriä kauemmas mutta se on jo paljon lyhyeen opiskeluaikaan nähden! Ensin peruutin katse koiraan päin mutta hiljalleen lähin kääntämään itseäni menosuuntaan. Seuraava aste olisi mennä nurkan taakse, sinne asti pojan pinna ei riitä. Irti käskykin alkaa tutuksi tulemaan, pentua on opetettu päästämään nyrkistä irti jonka sisältä se haistaa herkkuja. Herkut vapautuu nyrkistä kun järsintä loppuu.

Keijo

Siinä se nyt on

Keijo!

Pitkän etsinnän jälkeen löytyi pentue joka vastaa omaa näkemystäni "täydellisestä" koirasta. Koirasta löytyy eniten bokseria, jonka ominaisuuksiin kuuluvat leikkimielisyys ja helppo koulutettavuus, sekä rottweileriä, jolla saa fyysisiä ominaisuuksia parempaan suuntaan ja luonteeseen tulisi lempeyttä. Lisäksi pennusta löytyy amerikan bulldoggia vielä rikastamaan geenejä.

Tietenkin kaikki on arpapeliä mitkä ominaisuudet muksu on perinyt, mutta ei tämä sekotus kovin pieleen voi mennä!

Sukupuu hahmotelma, kuvien koirat eivät ole alkuperäisiä vaan googlesta pöllittyjä kuvia havainnollistamaan karttaa:

Kun pnetue löytyi netin kautta, alko kova työ selvittämään miten rahatilanne antaa koiralle myötä ja siitähän se stressin pukkasi. Kun kaikki oli selvää ja koiran pitäminen ei tule rahallisesti ongelmaksi, aloin soitella pentueen kotiin mutta vastausta ei tullut. Muutaman päivän odottelun jälkeen aloin taas katselemaan koirailmoituksia, koiraa varten kaikki oli valmista ja muksu oli toivottu kotiin mutta mieleistä koiraa ei tullut vastaan. Useaan paikkaan laitoin kyselyjä mutta mikään ei miellyttänyt, bokseripohjainen koira oli niin pinttyny mieleen etten alkanut kyselemään sen enempää muista pennuista. Iialle olisi kelvannu useampikin vastaan tullut.

Sitten muutama päivä sitten tuli puhelu, tunnistimpa heti numeron kun olin pommittanu kyseistä numeroa urakalla ja laittanu viestiä pentukyselystä.

Kaikki pennut oli menny, mutta yksi varaajista oli perunu urospennun sen kirsikkasilmän vuoksi. Halusin kuulla lääkärin lausunnon ensin pojan silmästä mikä sen kohtalo on ennen kuin tehtiin päätöstä onko tämä meidän pentu. 

Silmälääkäri oli todennut ettei silmä vaivaa koiraa ja se mahdollisesti katoaa iän myötä kun pää mallautuu muotoonsa tai jopa aiemmin. Voi toki olla ettei se laskeudukaan ja jos se alkaa tulehtumaan tai häiritsemään voidaan kirsikkasilmä tikata paikalleen.

Vaiva ei kuitenkaan ole koiralle vaiva joten päätimme että tässä se nyt on! Jos kyse olisi ollut rakenteellisesta kehityshäiriöstä, joka tuottaa koiralle kipuja tai vie jatkuvaan eläinlääkärissä käyntiin niin sinne olisi jäänyt.

Keijo on nyt ollut meillä 2 päivää ja muksu on osottautunut harvinaisen siistiksi ja kunnolliseksi muksuksi! Koko tämän aikana vain 2 pissaa on tullut sisälle ja kaikki muut tarpeet ulos, tosin naapureiden pihalle melko mielellään :D

Muksu ei myöskään hauku juurikaan, pieniä mörähdyksiä kuulu kun Keijo yritti saada kissaa leikkiin mukaan. Kissoista puheen ollen, jopa Igor ottaa pojan hyvin vastaan. Alkuun oli pientä sähinää jos liian lähelle epäkoiramainen naama työnnetään, mutta nyt Igor seurailee ja tulee haistelemaan Keijoa. Kauna taas antaa Keijon pemuta sen päällä :D

Pitäisi tässä joku kerta kuvata kun muksut peuhaa keskenään.

Pihalla ollaan nyt paljon pyöritty, paljon kehuja aina kun poika tulee takaisin luokse ja tarpeitten yhteydessä paljon kehuja ja leikkimistä!

Keijo taisteli nokkosta vastaan. Nokkonen voitti mutta Keijoa ei haitannu kuin pari sekuntia ja meno jatkuu!