Temppuikerho osa 1

Tämän blogipäivityksen ideana on kertoa mitä temppuja Keijo osaa ja kuinka niitä on harjoiteltu, sekä miksi koiran on hyvä osata nämä temput!

Kirjotan tätä nyt vähän siihen malliin, jos joku haaveilee koirasta, niin täältä näkee mitä koiran on hyvä osata ja siihen vähän vinkkejä.

Koska Keijo on oma ensimmäinen koirani, toivon kokeneempien puuttuvan tähän kirjotukseen, jos on jotain korjattavaa, tai annan väärää oppia/tietoa. Emme kuitenkaan ole pentukoulu/tottelevaisuuskoirakoulun käyneitä.

KATSEKONTAKTI

Katsekontaktin opetin Keijolle sanomalla "Keijo", ja kun koira jossain kohtaa vilkasi silmiin, naksautin naksuttimella ja palkitsin Keijon. Koira oppii nopeasti yhdistämään nimi-->katse-->naksahdus-->nami.

Pikkuhiljaa katsekontaktin pituutta pitää alkaa vaatimaankoiralta enemmän ja enemmän. Näin koira oppii keskittymään nimen kuullessa paremmin ja on tarkkaavainen koulutustilanteissa.

IRTI

Ensimäisimpiä asioita mitä Keijolle opetin on käsky "irti".

Omasta mielestä tämä on yksi hyödyllisimmistä ja tärkeimmistä käskyistä, varsinkin pentuajalla, sillä kuten kaikki tietää, pentujen mielestä elämän tarkoitus on pureskella kaikkea mikä suuhun vaan menee. 

Ja kukapa siitä tykkää? Kengät menee pilalle, tuolin jalat järsitään ja kädet rei'itetään ja lista jatkuu loputtomiin.

Lähin opettamaan irti-käskyä pitämällä namia nyrkin sisällä siten, että koira haistaa namin ja haluaa sen itselleen jyrsimällä nyrkkiä. Siihen pitää tokasta käsky "irti" ja odottaa kunnes pentu päästää nyrkistä hetkeksi irti ja sitten avata nyrkki ja palkita koira oikein menneestä työstä.

 Tämä voi viedä aikaa, eikä pentu heti ymmärrä mistä se nami palkkio tuli, mutta jossain kohtaa koira oppii yhdistämään, että nyrkki aukeaa kun siihen ei koske.

Pikkuhiljaa pitää alkaa vaatimaan katsekontaktia "irti"-käskyn yhteydessä, jolloin koiran keskittyminen pysyy kouluttajassa.

Keijo on oppinut jo hillitsemään itseään vaikka nami olisikin sormien välissä, tai sen omalla tassullaan. Pian päästään kokoamaan nameja kuonon päälle! :D

"Irti" toimii muissakin tilanteissa, kuin pelkästään namien kanssa. Sitä voi käyttää koiran pureskellessa vaikka maton reunaa tai retuuttaessa kissaa. Keijo päästää kissan nätisti irti kun komentaa "irti!". Silloin koira kannattaa kutsua samalla luokse ja palkita tottelevaisuudesta.

ISTU

Käsittääkseni osa koiraharrastajista ei suosi istu-käskyä, koska koira toistaa sitä helpommin itekseen ja aiheuttaa hidastusta koiran kanssa toimimisessa.

Oma mielipiteeni on se, että koira keskittyy kuuntelemaan ja tarkkailemaan paremmin kun se asettuu aloilleen. Hyödylliseksi olen kokenut tempun ollessani esimerkiksi eläinlääkärin odotustiloissa, jossa Keijo on halunnut mennä tutkimaan kaikki paikat läpi ja olen pyytänyt istuaan nätisti viereen ja palkinnut siitä hyvästä, jollon Keijo on tyytynyt tarkkailemaan ympäristöä paikaltaan.

"Istu"-käskyä olen hyödyntänyt myös muissa käskyissä, kuten "maahan" ja "paikka".

Istuminen on helpompia asioita opettaa koiralle, eikä ole yhtä ja tiettyä tapaa opettaa sitä, vaan mikä nyt kouluttajalle ja koiralle tuntuu luontevimmalta.

Keijolle se on opetettu näyttämällä että käsessä on nami ja toisella kädellä sormenpäät painetaan yhteen ylöspäin, jolloin kämmenselkä osottaa koiraa ja sanomalla "istu". Kämmen näyttää hieman vesipisaralta tässä asennossa.

Koira levottomana tietenkin aluksi odottaa ja miettii miten hän tuon namin saa ja miksi sitä ei anneta heti. Jossain kohtaa koira kyllästyy ja istahtaa, jollon naksuttimella naks ja herkku on sen.

Toinen vaihtoehto on viedä kädessä olevaa herkkua koiran yli jollon se melkein väkisin istahtaa ja taas naks. Tässä koira kuitenkin voi olla piittaamatta käsimerkistä, joten suosittelen että koira itse alkaa istumaan, samalla kun se tarkkailee tilannetta.

Katsekontakti tässäkin pitäisi säilyttää koiraan, kyllä koira sen käden näkee vaikka se silmiin tapittaakin.

MAAHAN

Maahan opettaminen ei ole vielä kovin hyödylliseksi taidoksi osoittautunut. Koiran saa kyllä rauhottumaan parhaiten pyytämällä maahan, mutta mitään soveltavaa siihen en ole keksinyt. Appiukko opettaa koiraa parhaillaan kierimään tämän kautta, mutta ei se kohta kuitenkaan enää minnekään mahu kierimään :D

"Maahan"-temppu on opetettu ihan koska Keijo haluaa oppia ja tykkää tehä uusia temppuja, joten ei aivotreeni pahaa tee ja jos koiran saa keskittymään temppuja tekemällä kouluttajaan niin ei siitä haittaa ole!

Temppu opetetaan samaan tapaan kuin kaikki muutkin temput: sattumalta itse hoksaamalla.

Maahan-merkkinä on pidetty kämmentä, jonka kämmenpuoli osoittaa maata päin.

TASSU

Joutava temppu, joka voi johtaa jopa koiran tassulla huitomiseen kun se haluaa jotain missä vain. Huonossa tilanteessa koira voi huitasta pientä lasta vaikka naamaan jos sillä on tikkari suussa.

Opetin sen silti.

Pitää vain opettaa missä sitä tassua saa tarjota ja missä ei :D

Koira tykkää mieliksi tehä asioita ja namin toivossa ja mitä enemmän se temppuja osaa sen enemmän se saa ajateltavaa ja haasteita!

Opetetaan antamalla oma koura tarjolle ja sanotaan "tassu" Odotellaan, että koira alkaa huitomaan tassulla kärsimättömänä kun namia ei tule. Kun tassu osuu käteen, naksuttimella naks ja nami suuhun!

FEMMA/YLÄVITONEN/GIMME 5

Meillä "femma".

Hauska temppu jonka kissatkin osaa.

Opetettu "tassu"-tempun jälkeen nostamalla vain käsi ylös, jollon koira tajuaa sen samontien että edelleen tassu heitetään sinne. Ja jos ei koira sitä heti huomaa niin kyllä se ajallaan vahingon kautta tai laskemalla kättä alemmas.

PAIKKA

Joutavempien temppujen jälkeen paljon hyödyllisempään, "paikka"-käskyyn. 

"Paikka" on siitä hyödyllinen, että koiran saa pysymään paikallaan, vaikka itse menisi nostamaan kinkkua uunista. Temppu on kuitenkin haasteellinen opettaa ja siinä kannattaa olla kärsivällinen.

Mun mielestä jokaisen koiran kuuluu osata tämä temppu, ihan turvallisuussyistä ja siitä, että se on vaan niin hyödyllinen.

"Paikkaa" on opeteltu "istu"-käskyn avulla, pyytämällä istumaan ensin, sitten sanoa "paikka" ja ottamalla 2 askelta taaksepäin, naksuttimella naks, jonka jälkeen takaisin ja koiralle herkku ja kehut.

Jos koira pysyy aloillaan, voi matkaa pidentää ja alkaa kääntämään selkää koiralle, ja kun ollaan päästy sen hetken tavoitteeseen ja koira on paikallaan, naks ja herkku.

Jossain kohtaa voi mennä ja seinän taakse ja kauemmas. Meillä Keijo alkaa epäröimään jos ihminen katoaa näköpiiristä ja lähtee välillä perään. Epäonnistumisien kanssa kannattaa ottaa hieman takapakkia ja kannustaa koiraa oikein tekemiseen.

Jotkut käyttävät jotain pyyhettä merkkinä koiralle, missä kuuluu istua paikallaan ja kannustan tekemään samoin, näin voi koiran opettaa myös käskystä menemään pyyhkeen tai tietyn maton päälle pyydettäessä.

TULE/TÄNNE

Tärkein käsky minkä koiran pitää osata!

Tuskin tarttee edes selittää miksi.

Luokse tuloa on harjoiteltu siten, että koira kun on ollut kauempana, ja lähtenyt jo tulemaan omistajaa kohti, on siinä kohtaa kutsuttu ja palkittu luokse tulosta. Sitä tehdään vieläkin vaikka käsky tunnetaan jo ja tullaan, mutta Keijo on välillä sitä mieltä että se joku missä se on on jännittävempi eikä se tule vaikka tietääkin että sitä kutsutaan.

Koiraa ei saisi ikinä opettaa kutsumukseen sillon kun ei ole täysin varma tuleeko se vai ei. Käskyn pitäisi olla ehdoton, jolloin lorvailu ei sovi. On kuitenkin välillä tosi vaikea arvioida millon uskaltaa lähteä käskemään kun oikea tilanne on päällä, jollon koiran pitäisi pamahtaa heti luokse.

Käskyä kannattaa harjoitella ensin sisätiloissa, jossa ulkomaailman ihmeet ei ole keskittymistä pilaamassa. Joillekin hihnan käyttö koulutustilanteissa on hyvä vaihtoehto, jolla voi ohjailla varovasti koiraa oikeaan suuntaan. Koiraa ei pitäisi vetää ikinä ihnasta koulutuksen yhteydessä! Koiralle pitäisi tehdä selväksi että luoksetulo käsky on yhtä kuin maaliman paras juttu. Parhaat herkut, kehut ja lelut kehiin vaan!

Ulkona käydessä kannattaa kans opetella mahdollisimman pian, luokse tulo käsky silloin kun tietää että koira on kuitenkin jo tulossa luokse ja hurjat palkkiot.

Ulkona Keijo on meillä paljon irti, sillä autoteitä ei ole kovinkaan lähellä, jollon ei tarvitse pelätä autonalle jääntiä. Sillon ollaan Keijon kanssa tehty sitä, että jos Keijo on mennyt liian kauas, eikä näytä siltä että se tulee ihan heti takaisin, niin sitä ei ole kutsuttu luokse, vaan ollaan käytetty pentuajan ja vahtikoiran viettiä hyväksi ja lähdetty kävelemään ihan päinvastaseen suuntaan. Näin koiralle iskee hätä että hän jää yksin ja tulee luokse. Tässä kannattaa silmäillä koiran liikkeitä ja kutsua sitä heti kun se ottaa ensimmäisen askeleen kohti omistajaa.

Jossain kohtaa koira tulee luokse jokatapauksessa kun se kääntyy katsomaan omistajaa ja tulee kutsu siinä kohtaa. Siitä se sitten siirtyy siihen että se tulee luokse vaikkei se sitä nyt ensisijaisesti suunnitellutkaan.

Jos koiran haluaa luokse ja se tutkii jotain, anna sen tutkia se loppuun mitä se tutkiikaan ja kutsu sitten kun tekeminen loppuu.

PISTE

Kauna demostroi!

Meillä käsky on nimellä "piste", en tiedä mitä nimeä sille yleensä käytetään, mutta meillä tempun tarkoituksena on saada koira aloilleen tiettyyn pisteeseen.

Tätä temppua on opetettu siksi, että jossain kohtaa tätä hyödynnetään "sivulle"-käskyn yhteydessä. Kerron siitä enemmän sitten, kun Keijo on oppinut koko homman läpi, sillä tämä on vielä teoriavaiheessa eikä varmuutta ole toimiiko koko homma edes. Mutta yritetään! Sivulle voi käskeä monin eri tavoin, mutta tämä vaatii varmaan eniten aivotyöskentelyä sekä omistajalta että koiralta. Keijohan osaa kävelyllä tulla sivulle ja ottaa katsekontaktin, mutta haluan syventää tätä oppia vielä enemmän. Siitä ei nyt enempää.

Teppua on kuitenkin lähetty opettamaan antamalla koiralle joku alusta, jonka se huomioi. Alussa kannattaa antaa joku, jonka päälle se joutuu hieman kiipeämään, jotta koira tajuaa että tämä on se juttu minkä päällä pitää olla.

Keijolle on opetettu käsky "piste" ja odotettu millon se astuu alustalle etutassullaan. Kun koira tajuaa että tassu alustalle on naks ja nami, voi alkaa opettamaan että molemmat etutassut kuuluu laittaa alustalle. Koira vahingon kautta taas oppii sen ja menee paikalle kuultuaan sanan "piste".

Tätä temppua voi hyödyntää, jos haluaa koiran tietävän paikkansa minne kuuluu mennä, jos vaikka vieraita tulee kylään eikä halua että koira on ensimmäisenä niiden päälle kuolaamassa.

Että sellasta. Keijo osaa kans odottaa nätisti istualtaan ruokakuppia ja tietää millon ruuan kimppuun saa mennä sanomalla "ole hyvä".

Toivottavasti näistä on jotain hyötyä jollekin, vaikka suosittelen enemmän ottamaan ammattilaisilta neuvoa näissä asioissa. Nämä on kuitenkin meillä opittu ja osataan hienosti, joten en usko että nämä mitenkään täysin vääriä oppeja olisi.

Loppuun loppukevennyksenä, Keijo tapaa kanin!

Eetun kanssa nenät vastakkain.

 Keijo ihastu pikkukaveriin ja päätti pestä sen ♥

Valvonnan alla katottiin ettei Keijo murjo tassuillaan Eetua :D

Yksi syy miksi halusin koiran millä ei ole metästysviettiä ♥