Temppuikerho osa 1

Tämän blogipäivityksen ideana on kertoa mitä temppuja Keijo osaa ja kuinka niitä on harjoiteltu, sekä miksi koiran on hyvä osata nämä temput!

Kirjotan tätä nyt vähän siihen malliin, jos joku haaveilee koirasta, niin täältä näkee mitä koiran on hyvä osata ja siihen vähän vinkkejä.

Koska Keijo on oma ensimmäinen koirani, toivon kokeneempien puuttuvan tähän kirjotukseen, jos on jotain korjattavaa, tai annan väärää oppia/tietoa. Emme kuitenkaan ole pentukoulu/tottelevaisuuskoirakoulun käyneitä.

KATSEKONTAKTI

Katsekontaktin opetin Keijolle sanomalla "Keijo", ja kun koira jossain kohtaa vilkasi silmiin, naksautin naksuttimella ja palkitsin Keijon. Koira oppii nopeasti yhdistämään nimi-->katse-->naksahdus-->nami.

Pikkuhiljaa katsekontaktin pituutta pitää alkaa vaatimaankoiralta enemmän ja enemmän. Näin koira oppii keskittymään nimen kuullessa paremmin ja on tarkkaavainen koulutustilanteissa.

IRTI

Ensimäisimpiä asioita mitä Keijolle opetin on käsky "irti".

Omasta mielestä tämä on yksi hyödyllisimmistä ja tärkeimmistä käskyistä, varsinkin pentuajalla, sillä kuten kaikki tietää, pentujen mielestä elämän tarkoitus on pureskella kaikkea mikä suuhun vaan menee. 

Ja kukapa siitä tykkää? Kengät menee pilalle, tuolin jalat järsitään ja kädet rei'itetään ja lista jatkuu loputtomiin.

Lähin opettamaan irti-käskyä pitämällä namia nyrkin sisällä siten, että koira haistaa namin ja haluaa sen itselleen jyrsimällä nyrkkiä. Siihen pitää tokasta käsky "irti" ja odottaa kunnes pentu päästää nyrkistä hetkeksi irti ja sitten avata nyrkki ja palkita koira oikein menneestä työstä.

 Tämä voi viedä aikaa, eikä pentu heti ymmärrä mistä se nami palkkio tuli, mutta jossain kohtaa koira oppii yhdistämään, että nyrkki aukeaa kun siihen ei koske.

Pikkuhiljaa pitää alkaa vaatimaan katsekontaktia "irti"-käskyn yhteydessä, jolloin koiran keskittyminen pysyy kouluttajassa.

Keijo on oppinut jo hillitsemään itseään vaikka nami olisikin sormien välissä, tai sen omalla tassullaan. Pian päästään kokoamaan nameja kuonon päälle! :D

"Irti" toimii muissakin tilanteissa, kuin pelkästään namien kanssa. Sitä voi käyttää koiran pureskellessa vaikka maton reunaa tai retuuttaessa kissaa. Keijo päästää kissan nätisti irti kun komentaa "irti!". Silloin koira kannattaa kutsua samalla luokse ja palkita tottelevaisuudesta.

ISTU

Käsittääkseni osa koiraharrastajista ei suosi istu-käskyä, koska koira toistaa sitä helpommin itekseen ja aiheuttaa hidastusta koiran kanssa toimimisessa.

Oma mielipiteeni on se, että koira keskittyy kuuntelemaan ja tarkkailemaan paremmin kun se asettuu aloilleen. Hyödylliseksi olen kokenut tempun ollessani esimerkiksi eläinlääkärin odotustiloissa, jossa Keijo on halunnut mennä tutkimaan kaikki paikat läpi ja olen pyytänyt istuaan nätisti viereen ja palkinnut siitä hyvästä, jollon Keijo on tyytynyt tarkkailemaan ympäristöä paikaltaan.

"Istu"-käskyä olen hyödyntänyt myös muissa käskyissä, kuten "maahan" ja "paikka".

Istuminen on helpompia asioita opettaa koiralle, eikä ole yhtä ja tiettyä tapaa opettaa sitä, vaan mikä nyt kouluttajalle ja koiralle tuntuu luontevimmalta.

Keijolle se on opetettu näyttämällä että käsessä on nami ja toisella kädellä sormenpäät painetaan yhteen ylöspäin, jolloin kämmenselkä osottaa koiraa ja sanomalla "istu". Kämmen näyttää hieman vesipisaralta tässä asennossa.

Koira levottomana tietenkin aluksi odottaa ja miettii miten hän tuon namin saa ja miksi sitä ei anneta heti. Jossain kohtaa koira kyllästyy ja istahtaa, jollon naksuttimella naks ja herkku on sen.

Toinen vaihtoehto on viedä kädessä olevaa herkkua koiran yli jollon se melkein väkisin istahtaa ja taas naks. Tässä koira kuitenkin voi olla piittaamatta käsimerkistä, joten suosittelen että koira itse alkaa istumaan, samalla kun se tarkkailee tilannetta.

Katsekontakti tässäkin pitäisi säilyttää koiraan, kyllä koira sen käden näkee vaikka se silmiin tapittaakin.

MAAHAN

Maahan opettaminen ei ole vielä kovin hyödylliseksi taidoksi osoittautunut. Koiran saa kyllä rauhottumaan parhaiten pyytämällä maahan, mutta mitään soveltavaa siihen en ole keksinyt. Appiukko opettaa koiraa parhaillaan kierimään tämän kautta, mutta ei se kohta kuitenkaan enää minnekään mahu kierimään :D

"Maahan"-temppu on opetettu ihan koska Keijo haluaa oppia ja tykkää tehä uusia temppuja, joten ei aivotreeni pahaa tee ja jos koiran saa keskittymään temppuja tekemällä kouluttajaan niin ei siitä haittaa ole!

Temppu opetetaan samaan tapaan kuin kaikki muutkin temput: sattumalta itse hoksaamalla.

Maahan-merkkinä on pidetty kämmentä, jonka kämmenpuoli osoittaa maata päin.

TASSU

Joutava temppu, joka voi johtaa jopa koiran tassulla huitomiseen kun se haluaa jotain missä vain. Huonossa tilanteessa koira voi huitasta pientä lasta vaikka naamaan jos sillä on tikkari suussa.

Opetin sen silti.

Pitää vain opettaa missä sitä tassua saa tarjota ja missä ei :D

Koira tykkää mieliksi tehä asioita ja namin toivossa ja mitä enemmän se temppuja osaa sen enemmän se saa ajateltavaa ja haasteita!

Opetetaan antamalla oma koura tarjolle ja sanotaan "tassu" Odotellaan, että koira alkaa huitomaan tassulla kärsimättömänä kun namia ei tule. Kun tassu osuu käteen, naksuttimella naks ja nami suuhun!

FEMMA/YLÄVITONEN/GIMME 5

Meillä "femma".

Hauska temppu jonka kissatkin osaa.

Opetettu "tassu"-tempun jälkeen nostamalla vain käsi ylös, jollon koira tajuaa sen samontien että edelleen tassu heitetään sinne. Ja jos ei koira sitä heti huomaa niin kyllä se ajallaan vahingon kautta tai laskemalla kättä alemmas.

PAIKKA

Joutavempien temppujen jälkeen paljon hyödyllisempään, "paikka"-käskyyn. 

"Paikka" on siitä hyödyllinen, että koiran saa pysymään paikallaan, vaikka itse menisi nostamaan kinkkua uunista. Temppu on kuitenkin haasteellinen opettaa ja siinä kannattaa olla kärsivällinen.

Mun mielestä jokaisen koiran kuuluu osata tämä temppu, ihan turvallisuussyistä ja siitä, että se on vaan niin hyödyllinen.

"Paikkaa" on opeteltu "istu"-käskyn avulla, pyytämällä istumaan ensin, sitten sanoa "paikka" ja ottamalla 2 askelta taaksepäin, naksuttimella naks, jonka jälkeen takaisin ja koiralle herkku ja kehut.

Jos koira pysyy aloillaan, voi matkaa pidentää ja alkaa kääntämään selkää koiralle, ja kun ollaan päästy sen hetken tavoitteeseen ja koira on paikallaan, naks ja herkku.

Jossain kohtaa voi mennä ja seinän taakse ja kauemmas. Meillä Keijo alkaa epäröimään jos ihminen katoaa näköpiiristä ja lähtee välillä perään. Epäonnistumisien kanssa kannattaa ottaa hieman takapakkia ja kannustaa koiraa oikein tekemiseen.

Jotkut käyttävät jotain pyyhettä merkkinä koiralle, missä kuuluu istua paikallaan ja kannustan tekemään samoin, näin voi koiran opettaa myös käskystä menemään pyyhkeen tai tietyn maton päälle pyydettäessä.

TULE/TÄNNE

Tärkein käsky minkä koiran pitää osata!

Tuskin tarttee edes selittää miksi.

Luokse tuloa on harjoiteltu siten, että koira kun on ollut kauempana, ja lähtenyt jo tulemaan omistajaa kohti, on siinä kohtaa kutsuttu ja palkittu luokse tulosta. Sitä tehdään vieläkin vaikka käsky tunnetaan jo ja tullaan, mutta Keijo on välillä sitä mieltä että se joku missä se on on jännittävempi eikä se tule vaikka tietääkin että sitä kutsutaan.

Koiraa ei saisi ikinä opettaa kutsumukseen sillon kun ei ole täysin varma tuleeko se vai ei. Käskyn pitäisi olla ehdoton, jolloin lorvailu ei sovi. On kuitenkin välillä tosi vaikea arvioida millon uskaltaa lähteä käskemään kun oikea tilanne on päällä, jollon koiran pitäisi pamahtaa heti luokse.

Käskyä kannattaa harjoitella ensin sisätiloissa, jossa ulkomaailman ihmeet ei ole keskittymistä pilaamassa. Joillekin hihnan käyttö koulutustilanteissa on hyvä vaihtoehto, jolla voi ohjailla varovasti koiraa oikeaan suuntaan. Koiraa ei pitäisi vetää ikinä ihnasta koulutuksen yhteydessä! Koiralle pitäisi tehdä selväksi että luoksetulo käsky on yhtä kuin maaliman paras juttu. Parhaat herkut, kehut ja lelut kehiin vaan!

Ulkona käydessä kannattaa kans opetella mahdollisimman pian, luokse tulo käsky silloin kun tietää että koira on kuitenkin jo tulossa luokse ja hurjat palkkiot.

Ulkona Keijo on meillä paljon irti, sillä autoteitä ei ole kovinkaan lähellä, jollon ei tarvitse pelätä autonalle jääntiä. Sillon ollaan Keijon kanssa tehty sitä, että jos Keijo on mennyt liian kauas, eikä näytä siltä että se tulee ihan heti takaisin, niin sitä ei ole kutsuttu luokse, vaan ollaan käytetty pentuajan ja vahtikoiran viettiä hyväksi ja lähdetty kävelemään ihan päinvastaseen suuntaan. Näin koiralle iskee hätä että hän jää yksin ja tulee luokse. Tässä kannattaa silmäillä koiran liikkeitä ja kutsua sitä heti kun se ottaa ensimmäisen askeleen kohti omistajaa.

Jossain kohtaa koira tulee luokse jokatapauksessa kun se kääntyy katsomaan omistajaa ja tulee kutsu siinä kohtaa. Siitä se sitten siirtyy siihen että se tulee luokse vaikkei se sitä nyt ensisijaisesti suunnitellutkaan.

Jos koiran haluaa luokse ja se tutkii jotain, anna sen tutkia se loppuun mitä se tutkiikaan ja kutsu sitten kun tekeminen loppuu.

PISTE

Kauna demostroi!

Meillä käsky on nimellä "piste", en tiedä mitä nimeä sille yleensä käytetään, mutta meillä tempun tarkoituksena on saada koira aloilleen tiettyyn pisteeseen.

Tätä temppua on opetettu siksi, että jossain kohtaa tätä hyödynnetään "sivulle"-käskyn yhteydessä. Kerron siitä enemmän sitten, kun Keijo on oppinut koko homman läpi, sillä tämä on vielä teoriavaiheessa eikä varmuutta ole toimiiko koko homma edes. Mutta yritetään! Sivulle voi käskeä monin eri tavoin, mutta tämä vaatii varmaan eniten aivotyöskentelyä sekä omistajalta että koiralta. Keijohan osaa kävelyllä tulla sivulle ja ottaa katsekontaktin, mutta haluan syventää tätä oppia vielä enemmän. Siitä ei nyt enempää.

Teppua on kuitenkin lähetty opettamaan antamalla koiralle joku alusta, jonka se huomioi. Alussa kannattaa antaa joku, jonka päälle se joutuu hieman kiipeämään, jotta koira tajuaa että tämä on se juttu minkä päällä pitää olla.

Keijolle on opetettu käsky "piste" ja odotettu millon se astuu alustalle etutassullaan. Kun koira tajuaa että tassu alustalle on naks ja nami, voi alkaa opettamaan että molemmat etutassut kuuluu laittaa alustalle. Koira vahingon kautta taas oppii sen ja menee paikalle kuultuaan sanan "piste".

Tätä temppua voi hyödyntää, jos haluaa koiran tietävän paikkansa minne kuuluu mennä, jos vaikka vieraita tulee kylään eikä halua että koira on ensimmäisenä niiden päälle kuolaamassa.

Että sellasta. Keijo osaa kans odottaa nätisti istualtaan ruokakuppia ja tietää millon ruuan kimppuun saa mennä sanomalla "ole hyvä".

Toivottavasti näistä on jotain hyötyä jollekin, vaikka suosittelen enemmän ottamaan ammattilaisilta neuvoa näissä asioissa. Nämä on kuitenkin meillä opittu ja osataan hienosti, joten en usko että nämä mitenkään täysin vääriä oppeja olisi.

Loppuun loppukevennyksenä, Keijo tapaa kanin!

Eetun kanssa nenät vastakkain.

 Keijo ihastu pikkukaveriin ja päätti pestä sen ♥

Valvonnan alla katottiin ettei Keijo murjo tassuillaan Eetua :D

Yksi syy miksi halusin koiran millä ei ole metästysviettiä ♥

Leikkaussuunnitelmia

Eläinlääkäriltä tuli keijon kirsikkasilmälle kova tuomio, se pitäisi kuulema leikata mahdollisimman pian, sillä se on sen laatuinen ettei se lääkärin mukaan mene vilkkuluomen alle itsekseen ja tuossa se kuluttaa kokoajan sarveiskalvoa, joten leikkausta ei pitäisi viivästyttää vaikka Keijo onkin noin nuori.

Toivotaan että leikkaus ja nukutus menisi hyvin ja kirsikka pysyisi sitten silmäluomien alla nätisti siitä edespäin.

Keijolla on nyt tippakuuri, joka hävittää tulehdukset ja turvotukset pahkurasta, jonka jälkeen leikkaukseen voidaan mennä. Enskuulle suunnitteella, kun Keijo saa vahvistusrokotteen.

Kerron sitten tarkemmin leikkauksesta ja muusta "ihan hyvä tietää" infosta, jos joku lukija sattuu kohtaamaan samallaista oman koiransa kanssa niin on jotain kuultua kokemusta millasta se sitten on!

Chico

Lähettiin karvaperheen kera joululomalle, matka alkoi Kouvolasta!

Keijo suhtutui hyvin autokyytiin nukkumalla ja välillä Igoria tutkaillen. Iian siskon Ellin koira Chico oli mukana hakemassa meitä Vantaalta, mutta toisiinsa koirat pääsivät tutustumaan kunnolla vasta perille päästessä ja pojista kehkeyty oikein hyvät ystävykset keskenään! Mitä nyt yhden lelun päältä piti riidellä niin että lopussaan koirat päätti hajottaa sen kun ei muuten jakaminen onnistunu..

Chico on rotujaan chihu/yorksi/kiinanpalatsi mix.

Benizakura riepottelee Smithiä!

Yhdennäkösyyden voi huomata jos on Hopeanuolta kattonu 8D

"Chico? En mä tiedä ketään Chicoa!"

Ja taas koiramatsia! Vaikka kokoero ei olekaan valtava päälisin puolin, painaa Keijo siitä huolimata 2 kertaa enemmän! Chicostahan oli hauskaa aluksi alistaa Keijoa hyppimällä selkään mutta leikki ei ollut sitten kiva kun Keijolla tuli ahaa-elämys ja oppi saman pelin :I

Sitten kävin tänään shoppailemassa eläinkaupassa 40€ edestä, hupsistarallaa! Sieltä lähti puruluusäästöpakkaus, uusi napsutin, kongi, namipussi, kissanruokapussi matkaan 8)

Pitäsi tässä kuvata jokukerta taas videolle mitä kaikkea Kepa on oppinut, hienoin temppu mitä Keijo osaa on "irti", se päästää namin ja jopa kissan pois pyydettäessä! Kohta varmaan saa namin kuonolle aseteltua! ^^

Koira ja sen unikaverit

Paino tänään: 10,9kg

Ikä tänään: 12 vko 2pv

Säkä tänään: en jaksanut mitata

Purin kameran ja huomasin että kamera oli täynnä pelkkiä nukkuva-Keijo-kuvia joten niitä siis tännekin!

Tässä ei paljoa mitään kerrottavaa muuten ole, poika oppii käskystä hiljalleen seisomaan ja tänään käytiin pulkkamäessä!

Keijo mun sylissä pirteänä kuin peipponen!

Igorista Keijo on ihan jees jos se on asettuneena jonnekin. Keijokin ilmeisesti tietää sen koska harvemmin riehapuuskia mennään Igorille esitelemään.

Keijo meni nukkumaan sen parhaan kaverin Kaunan luo. Kauhee kun nuo kylkiluut pullottaa mutta koira on kyllä ihan lihoissaan, sillä on vaan julmetun laaja rintakehä!

Keijo ja Misha ♥

Oltiin pienimuotosia pikkujouluja juhlistamassa ja Keijo sammu ensimmäisenä :C

Iruka puuttuu kuvasta, mutta tässä on Keijon kummisetä Yupä, Keijon iskä minä ja Keijon äiskä Iia.

Lapsi kasvaa vain

Paino tänään: 9,4kg
Säkä tänään: 36cm
Ikä: 11 vko 4pv

Lapsi kasvaa niin hurjaa vauhtia että kaulapannatkin vaihtuu tuon tuosta! Viimesin tilattiin ulkomailta joka näkyykin Keijon uusissa kuvissa. Lössykkäkoiraan hieman katu-uskottavuutta!

Sen tassunjäljet pihalla sekottuu naapurin sakemannin jälkiin ja on vaikea sanoa kummat on kumman kun nuo sen tolpat on niin massiiviset!

Se siitä Keijon ulkonäön hehkutuksesta!

Tässä olen valitellut Keijon itkuhuutoraivareita mutta nyt niistä ei tartte enää huolehtia, poika on oppinut lopussaan olemaan rauhallisesti yksin jäädessään ja minäkin olen saanu nukuttua eikä korvatulppia tarvinnut ostaa. Itkua kitistellään välillä arestiin joutumisen johdosta jonne se joutuu jos se jatkaa Kaunan kiusuuta kieltojen jälkeenkin. Keijon leikit Kaunan kanssa alkaa mennä siihen pisteeseen että koira kantelee kissaa hännästä ja kissa itkee. En ymmärrä tuota Kaunan meininkiä, se näyttäs oikein syöttävän ittesä Keijolle, menee paikkoihin missä Keijo on ja jää painimaan ja sitten itketään. Ilmeisesti Kaunan mielestä Keijo on hyvä painikaveri mutta se menee välillä liian pitkälle ja sitten pääsee itku. Oli miten oli, täällä Keijoa on kielletty retuuttamasta Kaunaa vaikka Kauna ite sitä haluaisikin, sillä tuosta koirasta tulee vielä niin iso ja köntys että siinä voi vahinkoja sattua. Keijoa on käsketty päästämään irti kissasta jonka se tekeekin aina käskyn kuullessa ja kutsuttu luokse. Välillä se tulee ja välillä ei mutta ollaan pyritty siihen että luoksetulon jälkeen se saa palkinnoksi leikitystä ja kehuja. Välillä Keijo kuitenkin tuntuu olevan sitä mieltä että kissa on kivempi vinkulelu ja jättää tulematta jonka jälkeen jäähypaikka odottaakin. Pikkupaineihin ei olla puututtu koska kuitenkin molemmat tuntuu siitä pitävän mutta jos Kauna alkaa vinkumaan niin siinä kohtaa tulee kielto Keijolle.

Keijolle ostettiin tollanen lapsiportti eteisen ja olohuoneen väliin jonka toiselle puolen se joutuu eroon kaikista kavereistaan jos se ei lopeta kun käsketään. Se kans toimii eristyksenä että Keijo viettäs yksinollessaan aikaa muualla kuin olohuoneessa, koska Keijo on osottanu mielenkiintoa sähköjohtoja kohtaan ja niitä on siellä ruhtinaallisesti!

väliaikakuvia:

Keijon sisäsiisteydestä voisin mainita sen verran että poika on oppinut pyytämään ulospääsyä menemällä ulko-ovelle ja monesti pällyillen Iia tai mua että josko pääsis tarpeille. En ole kauheesti ottanu oppia koirakoulutusneuvoista joissa kehotetaan koira opettelemaan tekemään sanomalehelle. Keijoa ei olla ikinä kehuttu minkäänlaisesta sisälle tekemisestä vaan se viedään heti ulos jos näin käy. Keijo jos on sisälle tehny niin sillä tuntuu olevan 2 pääpaikkaa mihin sitä tulee ja siellä on sanomalehdet oltava. Koko eteisen lattia tosin on peitelty, mutta yleesä niitä ei tartte siivota kuin portin luota ja ulko-oven edestä.

Koiraoppaissa myös sanotaan ettei koiraa pitäisi kieltää jos se tekee sisälle tarpeet. Minä olen kyllä kieltänyt jos Keijo sillä hetkellä tekee tarpeet. Sanotaan että koira oppis pelkäämään tarpeitten tekoa ulkonakin jos kieltää mutta uskon ettei niin käy koska Keijo saa kehuja ja jos herkut on mukana (useimmiten kyllä on kun takin taskut täynnä nameja)  niin lisäpalkkiota teoista. Keijo kans tietää tämän koska se juoksee usein mun luo ilosena ja toiveekkaana herkuista.

Joskus pissat tulee naapureiden oven eteen jollon kehut jää antamatta, luultavasti se oppii ajallaan ja ohjaistuksella minne sitä pitäisi tehä ja mistä saa parhaat palkat.

Keijo on maaliman laiskin koira...

Ulos mennessä kun itte seisoskelee jo ulkona niin Keijo tillottaa takasin naama kurtulla et "Onko pakko jos ei haluu..?". Se siis tekee sitä suht lämpösilläkin ilmoilla eikä sitä huvittas lenkillekään lähteä. Sen mielestä on ihan tyhmää kun kytketään hihnaan eikä ite saa päättää minne mennään. Kun tajutaan että ollaan kotiin päin menossa niin sitten vedetään että päästäs kotiin mahollisimman äkkiä! Iiallehan tämä on sopinu mainiostai, sillä se ois halunu mopsin joka saa astmakohtauksen heti kun talo ois kierretty ympäri. x) Onneksi Iia luopu mopsihaaveista kun se ymmärsi niiden terveydenlaidan.

Palaan takaisin vielä tähän ulos lähtöön! Nyt kun lunta satoi maahan niin Keijon mieli on muuttunu ulkonaolemisesta täysin! Ensimmäisenä lumipäivänä se hyppi ulko-ovea vasten että "NYT SINNE PIHALLE!" ja sitten sukellus lumeen!

Myyräkoira ♥

Tähän loppuun vielä Keijon lelukokoelmasta

Tästä puuttuu vielä Ikea-jalkapallo ja solmuköysi. NöfNöffin Keijo sai eilen naapurin Hildalta ja mieleiseksi on osottautunu, sitä pitää kannella vähän joka paikkaan ja röhkytyttää. Keijo ite kekai hakea pullopussista itelleen muovipullon :D

Itkuiikka

Vaikka tässä ollaan eletty jo reilu pari viikkoa niin Keijo jaksaa silti huutaa yötä myöten. Se kuitenkin nyt kahtena edellisenä yönä huus paljon vähemmän eikä hätäkakkojakaan ilmaantunu joten ehkä se alko huomaamaan ettei itkemisestä mitään apua ole. Ensyönä näkee taas miten mennään. Keijoa ei siis olla huomioitu sitten millään lailla kun se alottaa mesoamisen, aamutkin on menny lähinnä kattoa tuijottaessa ja ootellessa millon koira lakkaa huutamasta että sen pääsee viemään ulos.. Parhaimillaan 4 tunnin huutoitkua on saatu kuulla mutta onneksi viimesin itku ei kestänyt varmasti kymmentäkään minuuttia pidempään.

Kuvasin videollekin Keijon älämölöä mutta ilmeisesti videoformaatti on väärä tälle sivulle joten saatte elä nyt vain mielikuvissa!

Mutta ei Keijon kanssa eläminen niin helvetillistä ole miltä se tuossa saattaa kuulostaa, poika oppii päivittäin uutta ja hurjalla vauhilla! Hihnassa kulkemaan ollaan opeteltu, vielähän se sellasta poukkulointia ja jalkoihin juoksentelua on, mutta paljon se kulkee kuitenkin vierellä pitäen silmäkontaktia ajoittain. Kehujen ja namien toivossa Kepa jaksaa opetella. Kotiin tullessa kun huomataan missä ollaan, Keijo alkaa vetämään ja sitä on yritetty vähentää pysähtymällä joka kerta kun hihna kiristyy. Tien ylittämisetkin menee kärsivällisesti odottaen lupaa päästä ylittämään.

Keijo on nyt muutaman kerran ollu mukana kaupassa käynnin yhteydessä, jollon se on saanu ihmetellä Korson menoa ja totutaan kulkemaan busseilla. Jokaisen ihmisen matkaan pitäisi päästä ja koirien ohi kävely ei vielä luonnistu kun pitäisi muka jäädä tuijottamaan. Sitten vastaantuleva koira jää kans tuijottamaan, Keijon vankka tuijotus on varmasti muiden koirien silmissä ohimenon kieltämisen merkki. Mutta sitä pitää vain treenata että koirien ohitus onnistuisi ilman mitään ihmettelyjä.

Osa koiransa käyttäjistä vain sattuu olemaan "Meidän Puppe tulee nyt tervehtimään!" tyyppisiä jollon Keijon yritys ohittaa ilman huomiointia ei oikein onnistu. Siinä sitten pitää hienovarasesti vihjasta "No niin Keijo, ohitetaampas koirat kauniisti!". Keijo ei tajua mitään mutta kuhan se ihminen siinä ymmärtäs!

Totuttamista uusista asioista vielä, kävin pyytämässä naapuriperheeltä voisko niiden muksut käydä leikkimässä Keijon kanssa aina välillä tossa pihalla jotta lapsetkin kävisi tutuiksi. Keijo oli ihan hämillään hobitti-ihmisistä ja hakeutu mielummin lasten vanhempien luokse. Korsossa kuitenkin Keijo istahti bussipysäkillä vaippaikäsen lapsen viereen ja anto sen läimiä päätään.. Mikäs siinä!

Keijo on saanut kans tässä muutaman päivän sisällä kummisedän, joka on nyt miellä viettäny aikaa muutaman päivän kahessa osassa. Yupä on itekin hommaamassa koiranpentua, joten harjottelu Keijon kanssa on ihan paikallaan! Yupän auktoriteetti tuntuu ylittävän omani, joten Keijo on saanut kunnon käytöskoulutusta Yupän täällä ollessa. En yhtään epäile sitä etteikö Yupä voisi oman dobermanninsa kouluttaa kunnon koiraksi!

Keijo on tykästyny Yupään niin paljon että se alotti kauhean uhoamisen samalle illalle kun Yupä lähti ekalta visiitiltään kotiisa. Keijo kuitenkin saatiin kuriin kun otin samat metodit käyttöön mitä Yupä käytti. Keijo alko myös itkemään ulkona kun saatettiin  Yupä ja Iruka autolle ja auton ovi pamahti kiinni. Sinne katosi kummisetä!

OH WHY!?

HYI! HYI! HYYII!!!

Koira oksensi ja kauhea kissanpaskan lemu levisi pitkin kämppää! Koira alko syömään oksennustaan mutta menin väliin ja kyllä, se oli syöny kissan paskan.

Kiitos kun sain jakaa tämän teidän kanssanne!

Onhan tää Keijon elämää

Yöllisten itkupotkupaskakusiraivareiden jälkeen kun porukka herää on hyvä mieli sammutaan sohvalle. Nahkakurttu <3

Koska Keijo on välillä niin mahoton että on hyvä hemmotella välillä itteäänkin! Kuumaa kaakaota med kermavaahto <3

Tässä oli tarkotus kuvata Keijo kerran viikossa ja katsoa nopeutettuna miten koira kasvaa mutta toistaiseksi kuvat on tätä luokkaa... Säkä saatiin suunnilleen mitattua ja aika pyöreää 30cm se näyttää

Naapurin Hilda anto Keijolle lainaan sukulais-staffin vanhan takin joka on käyny sille pieneksi. Keijo ei ole moksiskaan vaikka välillä lentääkin selälleen kesken istunnon.

Että sellasta, ei mitään maata mullistavaa tai sen erikoisempaa tällä erää!

Pentu oppii

Menin kehuskelemaan kuinka sisäsiisti meijän poika on! Paskat se on hoksannu nyt sisälle alkaa kusemaan. Onneksi se ymmärtää sen että ulkona ollaan niin kauan kunnes pissi tulee ja päästään sitten leikkimään. Toiseksi se on nyt jostakin keksiny että yöt on kamalia ja pitää ulvoa ja haukkua ja paskantaa ja kusta ja sotkea se pitkin eteisen lattiaa. (Eikö ole mukava kun jaan tämän tiedon teijän kanssa! Ajattelin kertoa jos jollakin pennunlaittoa on ja on kiinnostunu lukemaan miten pennun arki menee :D ) Keijohan ei nuku siis makuuhuoneessa muiden kanssa ettei siitä tule liian riippuvainen, helpottaa sitten esim hoitoon viemistä jos tarve vaatii. On se tietty lystiä itelläkin herätä yöllä ja valvoa niin pitkään (yleesä sen tunnin) kunnes koira väsyy ulvomisitkuraivariinsa, jonka jälkeen jonkun aikaa odotellessa passaa vasta mennä käyttämään ulkona ettei pentu yhistä ulvontaa ja mekastusta isännän tuloon.
Viimeyö meni kuitenkin rauhallisesti, mientä itkun tuherrusta kuulu kun nukkumaan mentiin mutta sen jälkeen pentu nukku yönsä hyvin. Aamullakin se olin minä joka herätin pennun ulkona käymisreissulle!

Alkuihmetysten jälkeen Keijoa on alettu opettamaan peruskäskyihin. Ensin tietenkin piti ehdollistaa muksu naksuttimen äänen yhdistäminen herkkuihin. Se opittiin kertaheitolla jonka läjkeen alettiin reenaamaan luokse tuloa ja istumista. Istumisesta siirryttiin odottamaan "paikka" käskyä hokemalla ja sitä sitten vähentämällä jotta yksi käsky riittäisi. Vielä ei pääse 3 metriä kauemmas mutta se on jo paljon lyhyeen opiskeluaikaan nähden! Ensin peruutin katse koiraan päin mutta hiljalleen lähin kääntämään itseäni menosuuntaan. Seuraava aste olisi mennä nurkan taakse, sinne asti pojan pinna ei riitä. Irti käskykin alkaa tutuksi tulemaan, pentua on opetettu päästämään nyrkistä irti jonka sisältä se haistaa herkkuja. Herkut vapautuu nyrkistä kun järsintä loppuu.

Keijo

Siinä se nyt on

Keijo!

Pitkän etsinnän jälkeen löytyi pentue joka vastaa omaa näkemystäni "täydellisestä" koirasta. Koirasta löytyy eniten bokseria, jonka ominaisuuksiin kuuluvat leikkimielisyys ja helppo koulutettavuus, sekä rottweileriä, jolla saa fyysisiä ominaisuuksia parempaan suuntaan ja luonteeseen tulisi lempeyttä. Lisäksi pennusta löytyy amerikan bulldoggia vielä rikastamaan geenejä.

Tietenkin kaikki on arpapeliä mitkä ominaisuudet muksu on perinyt, mutta ei tämä sekotus kovin pieleen voi mennä!

Sukupuu hahmotelma, kuvien koirat eivät ole alkuperäisiä vaan googlesta pöllittyjä kuvia havainnollistamaan karttaa:

Kun pnetue löytyi netin kautta, alko kova työ selvittämään miten rahatilanne antaa koiralle myötä ja siitähän se stressin pukkasi. Kun kaikki oli selvää ja koiran pitäminen ei tule rahallisesti ongelmaksi, aloin soitella pentueen kotiin mutta vastausta ei tullut. Muutaman päivän odottelun jälkeen aloin taas katselemaan koirailmoituksia, koiraa varten kaikki oli valmista ja muksu oli toivottu kotiin mutta mieleistä koiraa ei tullut vastaan. Useaan paikkaan laitoin kyselyjä mutta mikään ei miellyttänyt, bokseripohjainen koira oli niin pinttyny mieleen etten alkanut kyselemään sen enempää muista pennuista. Iialle olisi kelvannu useampikin vastaan tullut.

Sitten muutama päivä sitten tuli puhelu, tunnistimpa heti numeron kun olin pommittanu kyseistä numeroa urakalla ja laittanu viestiä pentukyselystä.

Kaikki pennut oli menny, mutta yksi varaajista oli perunu urospennun sen kirsikkasilmän vuoksi. Halusin kuulla lääkärin lausunnon ensin pojan silmästä mikä sen kohtalo on ennen kuin tehtiin päätöstä onko tämä meidän pentu. 

Silmälääkäri oli todennut ettei silmä vaivaa koiraa ja se mahdollisesti katoaa iän myötä kun pää mallautuu muotoonsa tai jopa aiemmin. Voi toki olla ettei se laskeudukaan ja jos se alkaa tulehtumaan tai häiritsemään voidaan kirsikkasilmä tikata paikalleen.

Vaiva ei kuitenkaan ole koiralle vaiva joten päätimme että tässä se nyt on! Jos kyse olisi ollut rakenteellisesta kehityshäiriöstä, joka tuottaa koiralle kipuja tai vie jatkuvaan eläinlääkärissä käyntiin niin sinne olisi jäänyt.

Keijo on nyt ollut meillä 2 päivää ja muksu on osottautunut harvinaisen siistiksi ja kunnolliseksi muksuksi! Koko tämän aikana vain 2 pissaa on tullut sisälle ja kaikki muut tarpeet ulos, tosin naapureiden pihalle melko mielellään :D

Muksu ei myöskään hauku juurikaan, pieniä mörähdyksiä kuulu kun Keijo yritti saada kissaa leikkiin mukaan. Kissoista puheen ollen, jopa Igor ottaa pojan hyvin vastaan. Alkuun oli pientä sähinää jos liian lähelle epäkoiramainen naama työnnetään, mutta nyt Igor seurailee ja tulee haistelemaan Keijoa. Kauna taas antaa Keijon pemuta sen päällä :D

Pitäisi tässä joku kerta kuvata kun muksut peuhaa keskenään.

Pihalla ollaan nyt paljon pyöritty, paljon kehuja aina kun poika tulee takaisin luokse ja tarpeitten yhteydessä paljon kehuja ja leikkimistä!

Keijo taisteli nokkosta vastaan. Nokkonen voitti mutta Keijoa ei haitannu kuin pari sekuntia ja meno jatkuu!